Uusia alalajeja pukkaa
Suomalaiset ovat aina olleet kansana varsin hitaasti lämpenevää sorttia. Meitä sitovat aina jonkinsorttiset ennakkoluulot uusia asioita kohtaan ja toisaalta olemassa oleviin asioihin tuudittautumisen helppous. Tämä oli loistavasti havaittavissa muun muassa metallimusiikin alkuaikoina, jolloin Suomessa suorastaan halveksittiin tätä uudenlaista, ennennäkemättömän raskasta musiikkia. Kuitenkin pikku hiljaa heavy metalli löysi tiensä suomalaisten koviin sydämiin ja teki sinne kodin ikuisiksi ajoiksi.
Sinä aikana kun Suomessa oli pikkuhiljaa alettu tykästymään tähän musiikin aivan uuteen alalajiin, oli se maailmalla jo ehtinyt kasvattaa alleen uusia oksia. Britanniassa oltiin jo kehitetty speed metal, joka rantautui myöskin nopeasti Suomeen ja vakuutti suomalaiset niin hyvin, että pomppasi hetkessä suosituimman metallin joukkoon.
Kehitys ei kuitenkaan pysähtynyt tähän. Sinä aikana kun Suomen kansa hurahti täysin speed metalliin ja se oli koko kansan ykkösjuttu, alettiin muualla kehittelemään metallimusiikille jo aivan uudenlaisia alagenrejä. Tuolloin alkunsa saivat monelle tutut alalajit, kuten black metal ja death metal. Näistä jälkimmäinen pyörii, kuten nimikin saattaa paljastaa, varsin synkkien teemojen ympärillä ja kappaleissa puhutaan usein esimerkiksi itsemurhista. Suomessa death metal nauttii edelleen suurta suosiota ja heti alkutaipaleella suosioon noussut Amorfis on edelleen monen suosikki.
Jo aikaisemmin mainittu black metal on puolestaan juuri se metallin alalaji, josta saa lukea lehtien otsikoista hurjaakin hurjemmista lavashow’sta johtuen, sillä juuri lavashow’t määrittivät tätä alalajia suuresti. Se saa inspiraatiotaan varsin pimeistä asioista, minkä takia sitä pidetään enemmän alamaailman kulttuurina.
Nämä uudemmat metallin genret eivät syntyessään vakuuttaaneet levy-yhtiöitä kuten arvata saattaakin, mutta fanit jakoivat näiden demonauhoja ahkerasti toisilleen. Nämä olivat tosin usein varsin huonolaatuisia, sillä harvalla tuon ajan metallibändillä oli varaa varsinaiseen studionauhaan. Niitä tosin tarvittiin tuolloin vain harvoin, sillä varsinkin black metal perusti imagoaan enemmän lavaesityksille ja keikkatoiminnalle kuin nauhojen myymiselle.
Metalli ei ole kuollut
Suomalainen metalli ei ole kadonnut mihinkään tänäkään päivänä. Itse asiassa Suomessa alkoi metallimusiikin toinen buumi 90-luvun lopussa, eikä sille ole nähtävissä loppua. Suomen metallimusiikkikanta on saanut osakseen mahtavia nimiä, kuten Nightwish, HIM sekä Children of Bodom. Nämä ja monet muut alan huiput ovat tehneet suomalaisesta metallista vientituotteen.